Suomi kuuluu lumilautailun ykkösmaihin. Mikä ei ole ihme – onhan Suomessa hyvät lumet, hyvät rinteet ja kansainvälisesti palkitut, säänkestävät ja hyväkuntoiset lautailijat. Lajin suosiokin kasvaa vuosi vuodelta vaikka lumilautailu on Suomessa vielä varsin nuori laji.
Lumilautailun historiaa
Lumilautailun juuret löytyvät hieman yllättävästi Turkista ja Euroopasta. Turkin vuoristokylän asukkaat ovat laskeneet lumilaudalla jo 400 vuoden ajan. Eikä lumilauta ole outo ilmiö Alpeillakaan. Suomen rinteisiin lumilaudat ilmestyivät niinkin myöhään kuin 1970-luvulla lainelautailu esikuvanaan. Suurten aaltojen puuttuessa, mikä olisikaan parempi alusta kuin hanki. Aluksi se oli harvan joukon hauska harrastus, mutta vuosikymmenien aikana se on kuitenkin noussut yhdeksi suosituimmaksi urheilulajiksi.
Ja jos jokin on nuorisokulttuuria parhaasta päästä, niin se on juuri lumilautailu. Lajina lumilautailuissa on kaikki ne elementit, jotka viehättävät ja vetävät puoleensa nuoria ja nuoria aikuisia. Lumilautailussa on menoa ja vauhtia aina jännitykseen saakka niin rinnelaskussa, freestylessä kuin ratalaskussakin.
Olympialajiksi lumilautailu nousi vuonna 1998, jolloin se oli mukana Naganon talviolympialaisissa. Näissä arvokisoissa oli mukana kuusi suomalaista lumilautailijaa, joista parhaimpaan suoritukseen ja menestykseen ylsivät Sebu Kuhlberg ja Minna Hesso. Vuoden 2014 A-maajoukkueessa puolestaan kilpailivat muun muassa Elias Koivumaa, Markus Malin ja Ella Suitiala.
Huima nousu
Suomessa lajin kehitys on ollut huikea. Tästä kielii jo pelkästään se, että vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisissa oli suomalainen Heikki Sorsa yksi ennakkosuosikeista. Nykyään Lauri Heiskari, Risto Mattila ja Janne Heiskanen pitävät hankia ja kouruja vallassaan.
Lumilautailu on levinnyt nopeasti. Suuri suosio on mahdollistanut se, että Suomen Hiihdonopettajat ry (Shory) on pystynyt kouluttamaan koko ajan uusia opettajia ja ohjaajia. Koulutustoimintaa on kehitetty ja kehitetään kysynnän mukaisesti. Merkittävä askel oli Shoryn ja Rukan hiihtokoulujen toiminnan uudestaan organisointi ja yhdistäminen.
Elämää laudan päällä
Suomi on pieni maa, jossa on ymmärrytetty, että tietotaitojen yhdistäminen on paras tapa kehittää lumilautailua monipuoliseen ja kaiken kattavaan suuntaan. Lumilautailulla on monia eri puolia. Se ei ole pelkästään olympiatason huippu-urheilulaji, vaan myös elämäntapa.
Lauta on tärkeä väline ja monilla suomalaisilla huippulautailijoilla on omat nimikkolautansa. Nimikkolaudat löytyvät mm. Joni Mäkiseltä, Jussi Oksaselta ja Aleksi Litovaaralta. Suomalaisia lumilautailijoita pidetään maailmalla todellisina alan taitureina ja kylmäverisinä hurjapäinä.
Syy on varmasti nimenomaan jo edellä mainitun Heikki Sorsan, sillä hän teki aikoinaan 9,3 metriä korkean maailmaennätyshypyn. Sotshin olympialaisissa kilpaileva ja kotiinkin mitaleita kantanut lumilautailija Peetu Piiroinen nauttii työstään hangilla. Naisten sarjassa Enni Rukajärvi on ollut vahvasti kasvattamassa Suomen mitalisaldoa.
Sanotaan, että nykylumilautailijat ovat erottuneet kahteen eri ryhmään. Löytyy kilpailijoita ja lumilautailuaiheisten elokuvien tekijöistä. Eero Ettala on yksi jälkimmäisistä ja elättänyt itsensä laudan avulla hyvän osan elämästään. Mies on jopa rankattu heti yhdysvaltaisen superlaskijan Shaun Whiten jälkeen.
Lajin ympäriltä tehdään vuosittain myös erityinen Suomi Tour -kiertue, joka on lajin oma superviikonloppu. Nämä superviikonloput keräävät katsojia eri keskuksiin katsomaan huipputason lautailua ja kaikilla halukkailla on myös mahdollisuus kokeilla omia kykyjään. Maailmalla urheilutoimittajat hehkuttavat monisanaisesti Suomen ainutlaatuista lumilautailukulttuuria – kulttuuria, jonka vertaista saa hakea muista Pohjoismaista.
Huimaa menoa voi mennä seuramaan Rukalle huhtikuussa, jolloin freestylehiihdon ohella voi ihastella huimia lumilautasuorituksia.